ISO KÄSI Ellalle

isokäsiellallejulistekuvaLäheinen ystäväni, kollegani ja opiskelutoverini Ella Jäppinen sai huhtikuussa yllättävän aivoinfarktin ja kävi kriittisen lähellä kuoleman rajaa. Ella selvisi onneksi hengissä, ja muisti ja puhekyky säilyivät, mutta infarktin seurauksena kehon koko vasen puoli halvaantui. Nyt Ellalla on edessä pitkä ja työläs vuosien kuntoutus, joka toivottavasti saattaa motivoituneen taiteilijan ja pedagogin vielä takaisin työelämään ja oman itsen näköiseen elämään.

Elämä pysäyttelee välillä tehokkaasti. Omat asiani palasivat taas uudelleen oikeaan perspektiiviin tämän tapahduttua. Tärkeintä elämässä ja maailmassa on läheisten ihmisten hyvinvointi, tasapaino ja rakastaminen. Mikään muu ei ole niin tärkeää, ei koulumenestys, ei ura.

Ei mennyt kovinkaan pitkään, kun eräs Ellan ystävä ehdotti, että järjestäisimme konsertin, jonka avulla keräisimme rahaa Ellan kuntoutukseen. Samankaltainen tempaus oli järjestetty aiemmin eräälle tapaturmassa vakavasti loukkaantuneelle tanssijalle. Vaikka valtio ja kunta kustantavat ison osan aivoverenkiertohäiriöiden kuntoutuksesta, Ellan ammatin vaativa kehollinen taito vaatii sen verran erityistä kuntoutusta, etteivät julkiset tukiresurssit siihen välttämättä riitä. Neljä viikkoa idean ilmoille heittämisen jälkeen meillä oli kuin olikin jo konsertti, joka aloitti puolen mittaisen ISO KÄSI Ellalle -keräyksen.

Olen uskomattoman onnellinen että olen saanut olla mukana tämän projektin tuotantoryhmässä. Neljä viikkoa paiskimme kuuden hengen porukalla hommia hiki otsalla muiden töiden ohessa. Hankimme keräyslupia, selvitimme rahankeruulakia, verotusta ja tilinperustamismahdollisuuksia; perustimme Ellalle keräystilin; pyydystimme konserttipaikkaa, johon mahtuisi mahdollisimman paljon yleisöä ja joka ei maksaisi maltaita jotta mahdollisimman suuri tuotto menisi keräykseen; etsimme esiintyjiä ja karsimme kymmenistä ehdotuksista toimivan konserttikokonaisuuden, joka olisi Ellan näköinen sekä vakavampine mutta erityisesti hauskempine ja huumorintajuisine puolineen; hankimme housebandin; sovitimme ja nuotinsimme; keräsimme videotervehdyksiä Ellalle; perustimme keräykselle kaikki mahdolliset sosiaalisen median sivut sekä virallisen internetsivun; tilasimme julisteita ja flyereita ja niiden suunnittelun; kirjoitimme lehdistötiedotteita ja annoimme haastatteluja; hankimme konserttiin vapaaehtoisia työntekijöitä tuotteiden myyntiin, kahvilaan, tekniikkaan, keräyslipasta hoitamaan; lähetimme sähköposteja, vastasimme sähköposteihin, vastasimme puheluihin, vastasimme Facebook-viesteihin, vastasimme tekstiviesteihin, pidimme useamman tärkeän palaverin; teimme 15-tuntisia työpäiviä. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut eteen ajatusta, että tekemistä olisi jotenkin liikaa, ja nyt väsyttää. Niin suuri oli auttamisen motivaatio.

Kaikki työ palkittiin moninkertaisesti Kulttuuriareena Gloriassa konserttipäivänä 14.6. Paikka oli tupaten täynnä, ja 452 katsojasta viitisenkymmentä joutui seisomaan istumapaikkojen loppuessa kesken. Kaikki työntekijät esiintyjistä aulatyöntekijöihin toimivat samanlaisella motivoituneella tehokkuudella kuin jolla tuotantotiimimme oli pistellyt menemään edeltävät kolme viikkoa. Gloriassa vallitsi uskomaton rakkauden ja lämmön käsinkosketeltava tunnelma, jonkalaista en ole missään koskaan aiemmin kokenut.

Kaikkein ylpein olen Ellasta, joka päätti 2 kk vakavan infarktin ja halvaantumisen jälkeen tulla mukaan laulamaan omaan sävellykseensä Olen, jolla musiikkiteatteriensemblemme Tytäryhtiö aloitti konsertin. Ella istui pyörätuolissa, laitettuna mielettömän kauniiksi, mukavuutta uhaten korkokengät jalassa (”kyllä esiintyessä pitää korkokengät olla”), ja lauloi sooloja ja stemmoja puolikkaalla kropalla aivojen vielä ollessa melkoisessa sekamelskassa. Se oli Ellalle henkilökohtaisesti iso askel takaisin kohti omaa identiteettiään esiintyjänä ja taiteilijana sairaalassa makaamisen sijaan. ”Mä pystyn mihin vaan.”

Tärkein asia, jonka tämä projekti ja tapahtuma on minulle tähän mennessä antanut, on usko ihmisiin. Maailmassa on paljon välittämistä. Kun elämässä tapahtuu pysäyttäviä asioita, ihminen ymmärtää taas todelliset arvonsa ja alkaa elää niiden mukaan. Silloin jäljelle jäävät usko, toivo ja rakkaus.

Lisää tietoa keräyksestä ja aivoverenkiertohäiriöistä löydät täältä:
isokasiellalle.com
facebook.com/isokasiellalle
twitter.com/isokasiellalle
instagram.com/isokasiellalle
Keräyksen virallinen hashtag on #isokäsiellalle.

IsoKäsiEllalle2015_17FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_4FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_5FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_14FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_16FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_15FB © Jiri Halttunen IsoKäsiEllalle2015_2FB © Jiri HalttunenKuvat copyright: Jiri Halttunen